Vähän riippuu.., eikö? Tosiaankin voit antaa kaksi erilaista vastausta riippuen siitä kumpi "sinä" vastaa. Nobelisti Danien Kahneman kertoo onnellisuuden voivan kuvata perin juurin erilaisia asioita. Jos vastaat kokevan minän kautta, kerrot oletko onnellinen juuri nyt. Kokeva minä on se läsnäoleva minä, jonka aika-akseli on 3 sekuntia. Kokevalle minälle ei ole olemassa menneisyyttä tai tulevaisuutta. Jos olet kuullut mindfulness-harjoituksista niin niissä on kysymys kokevan minän kanssa elämisestä. Pyritään pysymään kokevan minän kanssa tässä hetkessä mahdollisimman kauan. Tämä jo kertoo, että kokeva minä on yleensä melko onnellinen koko ajan.
Muistava tai kertova minä vastaa samaan kysymykseen muistelemalla miten elämä on mennyt. Vastaus saattaa olla aivan päinvastainen kuin kokevan minän vastaus. Muistava minä arvioi tulevaisuuden mahdollisuuksia mahdollisina uusina muistoina. "Jos teen noin, saan tämän tarinan elämääni".
Muistavan minän ongelma on muistikuvien vääristyminen. Minä kokee jotain ja maksimissaan 10% kokemuksesta siirtyy aivojen käsiteltäväksi. Siellä muistoon liitetään 90% tulkintaa ja lopputulos varastoidaan paikkaan missä käy jatkuva turbulenssi. Kun Ben Furman kirjoittaa, että koskaan ei ole myöhäistä saada onnellinen lapsuus, tarkoittaa hän juuri tätä. Me voimme oikeasti muokata muistikuvia myös tietoisesti ja tavoitteellisesti. Ne muokkaantuvat kuitenkin, halusit tai et. Ei ole olemassa originaalia enää seuraavana päivänä.
Kahnemanilla on hyvä esimerkki, kahden viikon loma. Kokevan minän kannalta voit olla lomalla 3 sekuntia tai 2 viikkoa, kokemus on sama. Muistava minä puolestaan luo koko ajan tarinaa lomasta. Se kiinnittääkö muistava minä enemmän huomiota positiivisiin vai negatiivisiin asioihin ratkaisee oliko loma hyvä. Vaikka kokeva minä olisi nauttinut joka sekunti, muiston värin ratkaisee muistava minä. Aika hurjaa on muistavan minän prosessin tulos: 2 viikkoa muutetaan noin 1 tunnin tarinaksi. Ja tämäkin on jo poikkeuksellisen pitkä muisto.
No, miten on, oletko onnellinen?