
Minulla homma menee näin. Elämän tarkoitushan on elää, joten siitä tulee ensimmäinen periaate: hommassa pitää olla elämää. Pystyyn kuollut puurtaminen ei ole minun juttuni. En usko kärsimyksen jalostavaan voimaan ollenkaan, joten seuraava periaate on: homman pitää olla mukavaa. Rankinkin harjoittelu voi olla mukavaa. Kokemus on opettanut kolmannen periaatteen: jos se sujuu, teet oikeita asioita. Jos meno tökkii yhtään, jokin on pielessä. Jotain osaa pitää muuttaa heti. Neljäs periaate: kun joku teema toistuu usein, huomioi se.
Eli kun asia tuntuu energiseltä eli elävältä, se vaikuttaa minusta mukavalta, asiat vaan tuntuvat järjestyvän ja viitteitä tähän hommaan on ollut ilmassa jo aiemminkin tiedän tekeväni oikeita asioita. Tätä "menetelmää" käytän kaikkeen: työkeikkoihin, opiskeluun, kehittämiseen ja hauskanpitoon.
Mitkä ovat sinun perustelusi valinnoillesi?