Kaikkia asioita et välttämättä halua tehdä itse. |
Meidän aivomme eivät erota kumpi elämän kokemisen tapa on kyseessä. Onko sinulle tuttu tunne epäonnistumisesta kun sinun ihailemasi urheilija ei tällä kertaa ihan onnistunutkaan? Joskus me samaistumme urheilijan suoritukseen niin vahvasti, että tunnemme itse tekevämme liikkeet. Jos suoritus epäonnistuu, tuntuu se henkilökohtaiselta epäonnistumiselta. Meidän samaistumiskykymme on uskomattoman hyvä. Sen avulla kehitymme lajina huimaa vauhtia ja opimme asioita hetkessä.
Pääsemme usein todistamaan tämän huikean samaistumiskyvyn aiheuttamia tunteenpurkauksia. Me penkkiurheilijat saatamme ottaa kantaa lajiin jopa fanaattisesti. Meillä on varma tunne siitä, että tiedämme miten asiat pitää hoitaa. Annamme kokeneelle lajivalmentajalle selkeät ohjeet ja kerromme ammattiurheilijalle kuinka hänen pitää hommat hoitaa. Näissä tilanteissa olemme todella vakavissamme: koko keho ja jokainen aivosolu on täysin vakuuttunut, että tiedämme asiasta kaiken. Olemme itse kokeneet sen kaiken! Jälkeenpäin saatamme olla hieman nöyrempiä asiasta.
Kun me eläydymme mihin tahansa arjen ilmiöön; politiikkaan, tv-sarjaan, naapurin touhuihin tai kriisiin, tulee meistä nopeasti asiantuntijoita, koska olemme kokeneet tilanteet kehossamme. Tunteet nousevat helposti pintaan kun toiset toimivat toisin kuin miten minä toimisin ja tunnen joka solullani olevani oikeassa. Järjenkäyttö ei tässä(kään) toimi. Seesteisenä hetkenä ymmärrän kyllä olevani amatööri ja sivustaseuraaja. Tämä tieto haihtuu kuitenkin samantien kun taas seuraavan kerran pääsen seuraamaan toisen tekemää suoritusta.